Eron jälkeen

Eron jälkeen

Hylätyn huoneen hiljaisuus,

kuin kaiku kaukaisesta kesästä,

joka oli täynnä naurua ja valoa.

Nyt varjot vaeltavat seiniä pitkin,

jättävät jälkeensä katkerat kyynelvirrat.

Muistoista kudottu verkko,

vähitellen hajoaa,

mutta sydämen syvyyksissä

arvet jäävät elämään.

Kadonneet sanat,

haaleat lupaukset,

haipuvat yöhön.

Vain tuuli kuiskaa,

mitä emme voineet sanoa.

Jokainen askel kauemmas,

on askel uuteen alkuun.

Mutta menneisyyden haamut

seuraavat hiljaa perässä.

Eron jälkeen,

oppia kävelemään uudestaan,

yksin mutta ei yksinäisenä.

Elämä jatkuu,

ja jonain päivänä,

aurinko nousee kirkkaampana.

Hän lähti

Hän lähti pitkälle matkalle
mukanaan se, minkä elämä antoi,
ja jätti jälkeensä muistojen kirkkaan taivaan,
syvän ikävän.
Jonakin hetkenä ymmärrämme
enemmän kuin nyt.

- Pia Perkiö

Näkemiin ystäväni

"Näkemiin, ystäväni, näkemiin.

Sydämensyrjimmäinen olet minulle.

Ero joka ennalta jo arvattiin

lupailee että vielä tapaamme.

Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta

äläkä sure, turha tuskitella mokomaa

ei tässä elämässä ole uutta kuolla

eikä elää, tietenkään, sen uudempaa."

- tuntematon

Niin monet kerrat

Niin monet kerrat tähän rantaan

Olemme tulleet ennenkin

Jättäneet kahdet jäljet santaan

Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa ystäväni

En enää puhu enempää

Tärkeimmän tiedät ja se riittää

Muu on nyt yhdentekevää

Sinä tulit

Sinä tulit suoraan sydämeen,

sinä toit lohdun murheeseen.

Sinä olit pieni, 

mutta silti suuri niin,

jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,

joka siipiään maailmassa kokeili.

Lennä takaisin koirien maailmaan,

sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,

mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.

Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,

tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin

Koskaan ei tiedä

Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yht'äkkiä huomaa et se päättyikin tähän.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton.

Kaipuu suuri ja sanaton 

Satumetsän laidalla on portti

"Satumetsän laidalla on portti… 

Se on pieni portti, pienin kaikista ja täynnä pieniä kirsikankukkia. 

Siitä mahtuu kulkemaan läpi

vain harvassa ja yksitellen. 

Ja sen portin läpi kulkevat

kerran kaikki koirat,

niin rauhallisena mieleltään,

kevyesti askeltaen.

Portin takana on ikuinen meri

ja suuremmat metsät.

Se on uusi kaunis maailma.

Kerran iltana rauhaisana,

portin luokse kulki koira.

Vanha iältänsä, uupunut voimiltansa.

Rauhallisena se kulki,

kulki ikuisuuden portille

niin pienelle portille,

josta läpi kuljettiin vain yksin.

Pieni koira istui,

katsoi portista kauas.

Näki valon ja ihastui siihen,

niin kauniilta valo näytti.

Olisi valon ottanut kiinni,

mutta se paistoi portin toisella puolella.

Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.

Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,

pieni koira,

se muuttui kevyeksi aivan,

niin onnelliseksi se itsensä tunsi.

Valo kaunis teki sen taas

nuoreksi ja rohkeaksi.

Se istui katsomaan,

odottamaan seuraavaa kulkijaa.

Niin on koirani mennyt siitä portista…

Kauniimmalla puolen se vapaana juoksentelee.

Miksi suren,

miksi itken niin paljon?

Koirani on rauhallinen ja tyyni.

Sen on hyvä olla."

Sain syliini

Sain syliini palan taivasta, 

nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten. 

Nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä. 

Suru on suuri ja lohduton, 

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on

Sormenpää koskettaa

Sormenpää koskettaa sormenpäätä.

Miten paljon ne ovatkaan

kertoneet toisilleen, toisistaan!

Nyt sormenpäissä pelokas väreily:

onko jo lähdön aika?

Epäröiden eroavat sormenpäät,

ja vähitellen ymmärrämme:

tällainen on viimeinen kosketus.

Viljo Kajava

Nyt on syksy

Nyt on syksy, 

ja kultaiset linnut lentävät kaikki 

kotiin sinisen veden yli; 

rannalla istuen tuijotan syksyn koruja, 

ja hyvästely humisee puissa. 

Hyvästely on suuri, 

ero edessä, 

mutta jälleennäkeminen on varma. 

Siksi on uni kevyt, 

kun nukahdan, 

käsi pään alla. 

Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni

ja erään äidin suun sydäntäni vasten:

 nuku ja uinu, 

lapseni, 

sillä aurinko on poissa 

- Edith Södergran

Jonakin kesäisenä päivänä

Hyvää matkaa, lennä vapaana kohti valoa. 

Ja jonain kesäisenä päivänä tiedän 

että se olet sinä 

joka istahdat hetkeksi kädelleni 

kertomaan että kaikki on hyvin.

- Tuntematon

Näin kuljen

Näin kuljen kanssasi ihminen, 

sen pienen haihtuvan hetkisen, 

kun iltani koittaa ja matkani jää 

kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, 

metsät ja polut näin yhdessä kulkien, 

siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, 

vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen, 

tuskaa sen tiedän minulle tuoneen. 

Valo kirkas häikäisee ikkunasta, 

tuudittaa pientä koiralasta.

Rakas xxxxx valolta silmänsä sulkee, 

tietämättään kohti taivasta kulkee. 

Hautakummun alla nukkuu syvää unta, 

ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.

Sydän pieni sammui kesken leikin, 

minne lienee enkelin siipi veikin. 

Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina, 

elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

Kerran on kuoltava parhaidenkin, 

ystävän syliin tai kesken lenkin. 

Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä, 

pelättiin teltassa ukkossäitä.

Ikävuosia jo kertyi molemmille, 

me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille. 

Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa

kun kutsuu mua luokseen toinen maa.

Tuttuun pihaan sä päätit elonretken. 

Toivon - olisit vielä viipynyt hetken.

Hetkestä hetkeen

Hetkestä hetkeen.

Elonaikamme mainen on hetkiä vain

ja ne kohtalo yhteen liittää,

on kausia onnen, niitä mä hain,

myös huolia matkalle riittää.

Lapsuusaika on herkin tuokio vain

vaikka luulin se kestävän aina,

ei neuvot, ne joita lapsena sain,

elon vaa'assa paljon paina.

Kun elämän kaari on korkeimmillaan

voi kohtalo paljonkin antaa,

jos pakko on oppia luovuttamaan

uusi päivä voi kukkia kantaa.

Kun aina astelet pystyssä päin

surun tullenkin hymyillä jaksat,

tasapainossa mielesi säilytä näin

kohtalolle laskusi maksat.

Vuosien ohitse soljuvan nään,

aina vaipuu päivät ja hetket,

ei pelkoa lie, että reitille jään

saan kahlata määrätyt retket.

Turha lienee pelätä kohtaloaan

sillä pelko ei apua toisi,

näin hetkestä hetkeen vaeltamaan

minut luotu on, muuta en voisi.

Lämmöllä Anneli

No longe

You have left

Nyt on syksy

Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
nuku ja uinu, lapseni, 

sillä aurinko on poissa. 

-Edith Södergran

Vaikeni hiljaa

Vaikeni hiljaa ääni tassujen 
ei juokse Manu vastaasi enää haukkuen 

Nyt on aika kauniiden muistojen 
vaali niitä 
ja säilytä rakastaen 

Suru kun kalvaa ja ikävä on 
sä muista 
sun ystäväsi nyt hyvä olla on.

On laiva valmiina lähtöön

On laiva valmiina lähtöön 
se kaukomaille käy 
missä taivaalla illan tullen 
ei pohjan tähteä näy
 
Kun nousee purjeet purren 
ja köydet irrotetaan 
käymme ystävä armas surren 
sua jäämme me kaipailemaan
 
Me tiedämme että sä lähdet 
vain koska muuta et voi 
ja me toivomme että nyt sulle 
pian taas laulu onnesta soi
 
Me kanssasi riemuita saimme 
ja katsella maailmaa 
monta ihmettä näytit sä meille 
jotka nyt meitä lohduttaa saa
 
Ja jollet sä luoksemme tulla 
vois milloinkaan uudestaan 
niin kuitenkin sydämissämme 
sua vain aina muistellaan.

- Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu

Niin kaunis on maa

Niin kaunis on maa
Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet. 

- Kari Rydman

Älä seiso

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

- tuntematon