Ruskea silmät

 Ruskeat silmät sä tänään suljit,

yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,

kyyneleet silmiäni kirveltää,

sydän täynnä on ikävää,

paljon oli ikää ja vaivaa,

alkoi kipu tassujasi painaa,

sohvan nurkka on tyhjä nyt,

kun olet luotamme lähtenyt,

hyvää matkaa persoona suuri,

uskon kuitenkin kävi mulla tuuri, 

sinut luonani pitää kauan mä sain,

vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain.

Niin monet kerrat

Niin monet kerrat tähän rantaan

Olemme tulleet ennenkin

Jättäneet kahdet jäljet santaan

Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa ystäväni

En enää puhu enempää

Tärkeimmän tiedät ja se riittää

Muu on nyt yhdentekevää

Koiratta

Koiratta on kuonoa

ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.

Yö on toista hengitystä vajaa.

En pelkää – ikävöin.

Eeva Kilpi

Näin kuljen

Näin kuljen kanssasi ihminen, 

sen pienen haihtuvan hetkisen, 

kun iltani koittaa ja matkani jää 

kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, 

metsät ja polut näin yhdessä kulkien, 

siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, 

vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen, 

tuskaa sen tiedän minulle tuoneen. 

Valo kirkas häikäisee ikkunasta, 

tuudittaa pientä koiralasta.

Rakas xxxxx valolta silmänsä sulkee, 

tietämättään kohti taivasta kulkee. 

Hautakummun alla nukkuu syvää unta, 

ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.

Sydän pieni sammui kesken leikin, 

minne lienee enkelin siipi veikin. 

Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina, 

elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

Kerran on kuoltava parhaidenkin, 

ystävän syliin tai kesken lenkin. 

Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä, 

pelättiin teltassa ukkossäitä.

Ikävuosia jo kertyi molemmille, 

me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille. 

Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa

kun kutsuu mua luokseen toinen maa.

Tuttuun pihaan sä päätit elonretken. 

Toivon - olisit vielä viipynyt hetken.

Niin vaikeni

Niin vaikeni ääni tassujen, 

sammui liekki suuren sydämen. 

Jätti surun suuren, 

aivan valtavan, 

sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. 

Ei enää virkaa talutushihnalla, 

ei lämmittäjää kylmillä varpailla. 

Poissa katse tummien silmien, 

ja se haukku, nuuskutus, tuhina 

ja unissaan juokseminen sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat, 

sydämeen suuret avohaavat. 

Palella sun ei enää tarvi. 

Kivut lähti pois. 

Vaan jokainen karva tai tahra. 

Jokainen on yksi kaunis muisto, 

hetki täynnä elämää, 

niitä muistellen en koskaan yksin jää.

Heaven

Jos niin pitää tapahtua

 "Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi
ja tuskat tekevät levon unettomaksi,
silloin teethän mitä pitää tehdä
sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen
mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä
rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.
Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,
ja pysythän kanssani loppuun asti.
Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle
kunnes silmäni eivät enään näe.
Toivon että aikanaan ymmärrät
kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut,
tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.
Älä murehdi että se olit nyt sinä,
jonka piti tämä raskas teko tehdä.
Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet,
tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."

"Rakasta enkelikoiraa ikuisesti kaivaten ja rakastaen." 

Se mitä olimme

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys lähtemättömästi läsnä.
Kun kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua etkä enään löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi aina sinussa.