Vielä lokakuussa voikukka
rääväyttää silmänsä selkoselälleen
kesän mittaan monet kerrat
leikatulle nurmikolle
kuin pieni lyhty
kuin sitkeä valonsäde
kertomaan:
Älä luovuta.
On kukittava ja valaistava
talven kouraisuun asti.
Ja taas keväällä
roudan rajallakin
on kukittava ja valaistava
valaistava ja kukittava.
Kun se kerran on
tehtäväksi annettu.
(Maaria Leinonen - Silta joka kantaa 2003).