Eräänä elokuun iltana

Eräänä elokuun iltana

kun enää on vähän valoa

vesi rannassa varoen nuolee

kallion lämmintä pintaa.

Silloin minussa suru kuolee,

ilo äkisti koskettaa rintaa!

Ja mustarastas laulaa

kuin tuntisi kaiken sen,

mitä itkin pitkin illoin,

mitä vieläkin muistelen.

Kun mustarastas laulaa

se kipu ei tunnukaan,

se nousee tuulten mukana

ja päästää sydämen otteestaan.

Eräänä elokuun iltana

kun taivas on tähtien peitossa

meri kuiskailee kalliot uneen,

öisestä tuoksusta juovun.

Muistan kaiken sen tapahtuneen,

mutta surusta suuresta luovun.

(Sinikka Svärd)

Elämässä

Elämässä

ilot voivat olla valtavia

kuin lapsen ensiparkaisu,

niin hurmaavan ruma ja samalla

kammottavan kaunis.

Tai ne voivat olla

pikkuruisia

kuin sydänkesän

syvänsininen mustikka

kesän ruskettamalla kämmenellä.

Elämässä

surut voivat olla

jättimäisiä

kuin jäävuori

johon Titanic törmäsi,

vaikka kuinka yritti väistää.

Tai ne voivat olla

lähes mitättömiä

kuin laiturista irronnut

tikku isossavarpaassa.

Elämässä

ilot ja surut

tulevat ja menevät

peräkkäin ja yhtäaikaa,

limittäin ja lomittain.

Tulevat ja menevät

miten tahtovat.

(Sinikka Svärd)

Minä rakastan

Minä rakastan sinut lähelle

ja vieläkin lähemmäksi,

minä rakastan sinut omaksi,

minun sieluni syleiltäväksi.

Minä rakastan sinut etäälle

ja aina vain kauemmaksi,

ja vaikka loittonet minusta,

yhä meitä on vielä kaksi

Minä rakastan sinut pieneksi,

risukintuksi, reppanaksi,

minä rakastan sinut suureksi,

jättiläiseksi valtavaksi.

Minä rakastan sinut vieraaksi,

alta kulmien katseltavaksi,

minä rakastan sinut tutuksi,

kainaloiseksi, kuhertajaksi.

(Sinikka Svärd)

Salattu kaipaus

Salattu kaipaus

sisimmän täyttää.

Outo odotus,

voiko sen näyttää?

Ikävä syliin sanomaton

kaikissa meissä sama on.

Huomisen haaveet

poskella kiiltää,

eilisen aaveet

kipuna viiltää.

Ikävä syliin niin pohjaton

täällä ihmisen osa on.

(Sinikka Svärd)

Ilman unelmia

Ilman unelmia taistelumme

on turhaa, sanamme turhia

ja tarkoituksettomia.

Ilman unelmia kuljemme

toistemme ohi

näkemättä, tuntematta,

rakastamatta.

- Sinikka Svärd

Mieluummin

Kun heräät yöllä

"Kun heräät yöllä etkä enää unta saa,
kun jokin kumma rinnassasi kaihertaa,
kun taivasalle tahdot tuulisille teille,
kerrotko sen silloin enkeleille?

Voitko tuntea, ne ovat siinä juuri,
missä ikävä ja kaipaus on suuri.
Ne käyvät lähelläsi, suovat lohtuaan,
kun pelkäät astua taas aamuun alkavaan.

Kun mielen mustat linnut lentoon lehahtaa
ja iloon sydämesi tanssia taas saa,
kun tunnet kuuluvasi onnen kulkureihin,
uskotko sä taivaan enkeleihin? 

Etkö kuule kuinka nauravat ne silloin,
kun sä itket ilon kyyneleitä illoin?
Ja hymy hiipii huulillesi kun
-vain poskellasi tunnet siiven hipaisun.

- Sinikka Svärd -