Vanha talo
Hiljainen talo, ajan koskettama,
seinät täynnä tarinoita,
jotka kuiskaavat yössä
niille, jotka osaavat kuunnella.
Kattoon piirretyt halkeamat,
kuin muistojen kartta,
kertovat menneistä vuosista,
onnellisista hetkistä ja surun säikeistä.
Lattialankut narisevat,
kuin nekin haluaisivat puhua,
kertoa tansseista ja kiireisistä askelista,
jotka kerran täyttivät nämä huoneet.
Vanha ikkuna, pölyinen mutta ylväs,
muistaa lukemattomat katseet,
jotka ovat nähneet vuodenaikojen vaihtelun,
ja taivaan muuttuvat sävyt.
Puutarha, villiintynyt ja vapaa,
kantaa yhä muistoa hellistä käsistä,
jotka kerran hoitivat sitä rakkaudella,
istuttivat kukkia toivon ja haaveiden merkeiksi.
Vaikka vuodet kuluvat,
ja aika vie omansa,
vanha talo seisoo ylväänä,
sydän täynnä kertomuksia,
jotka eivät koskaan katoa.