Tahtoisin

Tahtoisin tehdä puutarhan

Sinulle vartavasten

Sillä se on tarkoitettu

iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,

kuuset hyviksi haltijoiksi.

Ja sellaisia kukkia jotka

tuutivat keijukaislapsia

minä kylväisin puiden alle

Niissä puissa kasvaisi satuja

ja hauskoja tarinoita

niissä olisi ilon marjoja

ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia

minä vielä jostain saisin

niin polkusi varret aivan täyteen

niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portin lukitsisin

ja avaimet käteesi toisin

Kunpa ne suojelusenkelit

minä Sinulle antaa voisin!

– Hannele Huovi -

Tuosta rantahan tulevat

Tuosta rantahan tulevat; 
kultakaislat 
kaikkialla häilyy, 
soittavat somerot alla 
askelien onnellisten, 
hiekat heläjää, 
mullat muhajaa, 
veenvalamat, 
raakunkuoret 
jalan alla rauskaa; 
laituri lahen perällä, 
siinä ulpukat utuiset. 


Polku lahden pohjukasta, 
puron vartta 
vastamaata nousu, 
siinä lempeä lepikko, 
tuomilehto tuoksuvainen, 
viita vipajaa, 
kaste kimaltaa; 
polun kaidan 
kahdenpuolen 
vesiperhot leijaa, 
leikkivät sudenkorennot 
lehdillä pajun ja raidan. 


Kunnahalla kuusimetsä, 
kuusten alla 
talo niinkuin linna, 
teräksestä portti tehty, 
porras silkillä silattu, 
sametilla tie, 
marmorilla maa; 
peräseinä 
peuran luusta, 
ovi osmon luusta, 
akkunat merenvahaiset, 
katot kissankultahiset. 


Katselevat, kummastuvat: 
"Oishan tuossa 
tupa onnellisten, 
vaan on mennä liian pieni, 
liian pieni tulla tuonne, 
kun on kyynärää 
kahta kaikkiaan 
koti korkeuinen. 
Lieko linna 
kääpiöiden, 
lasten leikkimaja? 
Ei meille sijoa siinä 
meren suuren soutajille." 


Istuvat sydämin synkin 
polun päähän, 
linnan portin eteen. 

Eino Leino