Puhkaistu taivas

Puhkaistu taivas sataa untuvaa ohuille oksille, hiljaisuudella on kädet täynnä kyyneliä.

Lokakuussa isä lensi tähtisateeseen,

Marraskuussa matkasi lapsi papan luo ikuisuuden ihmeisiin.

Sinä sanot syksyn mustaa kauniiksi,

minä kutsun tätä ikäväksi.

Se erottaa meidät toisistamme.

Anna minun sytyttää kynttilät kotiini,

pyhittää hetki muistoille, jossa tuoksuu nurmi ja helisee lasten nauru.

Anna minun piirtää illuusio 

ikuisesta onnesta ikkunalautaan.

Vain hetki, heidän kanssaan samassa kuvassa.

Antaa minulle syyn uskoa jumalaan ja menolippuun taivaaseen.

Vain hetki, eikä siitä enempää

- Maarit Virtanen

Ei koskaan kysy

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus

Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus

Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa

Tai pyytää kotiin palaamaan

- Rakkaus on lumivalkoinen, Yö

Kyynel

Kyynel, kuin sateenkaari.
Heijastaa kaikki maailman värit,
vaikka olo on mustaakin mustempi.

Kyynel, lailla torpedon.
Vilahtaa alas poskeltasi,
kadoten kuin ei olisi koskaan ollutkaan.

Kyynel, vaihtuu hitaasti hymyyn.
Näet taas elämän kauneuden,
rakkauden, jota tunnet.

Kuinka ihanaa on tuntea.

- tuntematon

Ei mikään

Ei mikään uskonasia,

tiedollasi sen tiedät:

kun pilvi on itkunsa itkenyt,

kyynelehtinyt tarpeeksi,

niin se sallii auringon

lipua esiin.

Kuivaamaan kyyneleitä.

Sinunkin.

Katso, pilvi ohenee!

Pian on auringon aika,

ilon ja hymyn.

Ja uuden aamun.

(Maaria Leinonen – Huomisen ovella)