Antaudu sille mikä on.
Olen kerännyt tänne runoja, ajatuksia, mietelmiä ja aforismeja elämästä, syntymästä ja kuolemasta, elämän iloista ja suruista, juhlapäivistä ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Voit vapaasti kopioida niitä, mutta muistathan aina mainita kirjoittajan nimen tekijänoikeuksien turvaamiseksi. Oikeassa reunassa on hakusanoja, joiden avulla voit etsiä runoja eri aiheista tai kirjoittajan mukaan. Toivottavasti löydät täältä mielirunosi. Mukavia hetkiä sinulle!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tämä hetki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tämä hetki. Näytä kaikki tekstit
Iloitkaa vain
Iloitkaa vain hetkistä, kun he tulevat ja olkaa kiitollisia siitä.
Ole kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka elät.
Ole kiitollinen kauneudesta, jota näet.
Ole kiitollinen voimasta, jonka tunnet nyt.
Päästä irti mielestäsi, kun yrität hallita mitään näistä ..
Juo teesi
“Juo teesi hitaasti ja kunnioittavasti,
ikään kuin se olisi se akseli,
jolla maapallo pyörii
– hitaasti, tasaisesti,
kiirehtimättä kohti tulevaisuutta;
elä oikea hetki.
Vain tämä hetki on elämä. ”
~ Thich Nhat Hanh
Elä
Elä tätä päivää.Älä eilistä.
Älä huomista.Vain tätä päivää.
Elä kulloisetkin hetkesi.
Älä lainaa niitä huomiselle.
- Jerry Spinelli
Miksi kaipaisin
Miksi kaipaisin pois,
ei elämä sielläkään parempaa olla vois.
Tämä hetki tänään ja tässä,
on paras hetki elämässä.
Nauti elämästä pieninä tuokioina,
ilta-, aamu-, yö- tai päivä-,
ei sillä väliä,
sateena tai kuutamoina.
Lienenkö elänyt jo kymmenentuhatta päivää,
vaiko vain yhden päivän,
kymmenentuhatta kertaa,
sen saman päivän, epäonnistuneen, mitättömän,
päivän pimeän ja harmaan yhdentekevän.
Mutta yks kaunis päivä vain
ja olen taas vapaa arjestain.
Kuljen läpi elonviidakon,
sinne kätken kaiken minkä elämältä sain.
Ja sitten jatkan matkaani eteenpäin,
vapaana arjen kahleistain.
Hei uusi päiväni! Hyvää huomenta!
Tänään en kanna eilisen murheita.
Tahdon olla vapaa, vapaa, vapaa.
On elämässäni uusi päivä,
ei taivaallain pilven häivää.
Olen niin onnellinen,
kun vielä tämän päivän elää saan.
Teen tästä elämäni päivän parhaan.
- Tiina Utriainen
Älä menneitä
Älä menneitä liikoja pohdi,
älä murehdi tulevaa.
Keskity hetkeen tähän,
siihen mikä nyt on ihanaa
ja suunpielet korviin asti saa!
- Minteri Design
Ei ole olemassa
Ei ole olemassa mitään
sellaista kuin
tavallinen päivä.
Jokainen hetki on
erityinen.
- Kris Carr
Lennä, lennä
Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen,
eikä eteen.
Tommy Taberman
Onni
Onni
Olen onnellinen tämän hetken
ja tässä hetkessä on kaikki
ihanaa olla vain, tässä hetkessä
ei ole eilistä, eikä huomista
on vain tämä ainutlaatuinen hetki
elämän paras ja ainut hetki
ihanaa nähdä ja kuulla itsensä
kokonaisena, tänä hetkenä
olen onnellinen tästä hetkestä
Jumaluus minussa puhuu
olen tässä hetkessä auki
sydämeni värisee herkästi
se värisee omaa rakkauttaan
tämän ihanan hetken värinää
sieluni on hiljaa tässä hetkessä
ja minä, olen hiljaa
- Heikki Eskola
Valitse viisaasti
VALITSE VIISAASTI
Unohda pilviset päivät,
mutta älä aurinkoisia tunteja.
Unohda hetket ikävät,
mutta älä hetkiä voitettuja.
Unohda virheet joita ei voi korjata,
mutta älä erehdysten tuomaa oppia.
Unohda epäonni joka täytyi kohdata,
mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia.
Unohda päivät jotka olet ollut yksin
mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa.
Unohda suunnitelmat jotka eivät toimineet,
mutta muista aina kantaa mielessäsi unelmaa.
Unohda pilviset päivät,
mutta älä aurinkoisia tunteja.
Unohda hetket ikävät,
mutta älä hetkiä voitettuja.
Unohda virheet joita ei voi korjata,
mutta älä erehdysten tuomaa oppia.
Unohda epäonni joka täytyi kohdata,
mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia.
Unohda päivät jotka olet ollut yksin
mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa.
Unohda suunnitelmat jotka eivät toimineet,
mutta muista aina kantaa mielessäsi unelmaa.
Eräs taksikuski kirjoittaa
Eräs taksikuski kirjoittaa:
Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin.
Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.
Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.
Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.
“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.
Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.
Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”
“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?”
“Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.
“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”
Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.
“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.
Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt.
Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisalli, jossa hän oli käynyt nuorena.
Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.
Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”
Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.
Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.
Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.
“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.
“Et mitään”, sanoin.
“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.
“On muitakin asiakkaita”, vastasin.
Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.
“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”
Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.
En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämääröttömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?
En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.
Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.
Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin.
Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.
Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.
Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.
“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.
Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.
Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”
“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?”
“Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.
“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”
Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.
“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.
Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt.
Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisalli, jossa hän oli käynyt nuorena.
Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.
Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”
Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.
Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.
Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.
“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.
“Et mitään”, sanoin.
“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.
“On muitakin asiakkaita”, vastasin.
Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.
“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”
Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.
En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämääröttömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?
En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.
Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.
Tärkeintä
Tärkeintä elämässä ei ole se,
että näemme sen mitä on jossakin kaukana,
vaan se, että teemme sen mikä on suoraan edessä.
♥ ♥
- T. Carlyle-
Hengitän
Elän hetki kerrallaan
Hengitän
Ole läsnä jokaisessa elämäsi hetkessä.
Hengitän
Ole läsnä jokaisessa elämäsi hetkessä.
Ole juuri tässä ja nyt,
sillä tässä on hyvä olla.
Hengitä syvään ja tunne
miten olet elävä ja vahva.
Sinussa virtaa elämänvoimaa.
Käytä sitä kaikin mahdollisin tavoin
ja nauti joka hetkestä.
Älä katso taaksepäin,
älä katso eteenpäin,
katso tähän hetkeen
ja tee siitä paras mahdollinen.
Lainaus Ruontalon sivuilta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

