Kuolema on

Kuolema on julistettu läsnä olevaksi,

sinut poissa olevaksi,

sireenien ujellus,

hiljaisuus,

surulliset kasvot,

puhelin äänettömällä,

sydämeni lyö tyhjää,

toistuuko helvetin kirjo

miljoonin painajaisineen.

Minä en palaa ennalleni,

mikään ei ole pysyvää marraskuun pimeydessä,

kaikki voi kuolla,

kerrallaan.

- Maarit Virtanen

Kaikki jatkuu

Kaikki jatkuu, 

herään aamulla keittämään kahvit,

avaan ja suljen työpaikan oven. 

Hymyilen, itken, hengitän,

olen hetkittäin

onnellinen. 

Vajoan sunnuntaisin muistoihini, 

painan ne syliini, 

niin kuin sinutkin, 

eilen. 

Kaikki jatkuu, kunnes on minun aikani 

päätellä elämän silmukat, 

ja antaa viimeiset suukot.

 

Mutta ei minulla ole kiire lähteä, 

sillä arjen kauneuden keskellä 

sinä olet läsnä 

näyttämässä tietä, 

miten rakkaus, 

kantaa, 

kaiken yli. 

- Maarit Virtanen

Kyyneleiden kadottua

Kyyneleiden kadottua,

sydämen sivuäänissä,

kuuluu naurusi,

pehmeän pilven päältä.

Luojani,

minun on ikävä häntä,

niin, että sattuu,

sanoisitko hänelle,

ettei rakkaus kuole,

ennen minua,

tulen se mukanani

hänen luokseen.

Kertoisitko hänelle,

että keitän isille

kahvit

hänenkin puolestaan,

ja annan suukon,

kyynelten kastelemalle

poskelle.

Sano hänelle,

että pidämme toisistamme

huolta,

kunnes olemme taas yhtä.

- Maarit Virtanen