Taas koitti

Taas koitti päivä kesäinen,

on mieli kevyt, iloinen.

Nyt avaan luontoon ikkunat,

päivänkakkarat siel kukkivat.

Oi kesäaamun autuutta

en ajattele murheita

vaan nautin, nautin kaikesta

kesäaamun onnesta.

Birgit Ahokas

Jok ainut kesä

Jok ainut kesä minut valtaa vastustamatta 

halu olla mehiläinen. 

Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten, 

hoippuen, hyräillen 

ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa 

ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani 

kunnes tulisi se yksi 

johon jäisin iäksi. 

Tommy Tabermann

Kesä on

Kesä on kuin perhon lento.

Kaunis, lyhyt ja hennon hento.

Aika kuluu mutta muistot jää,

ne rikastuttavat elämää.

Tuntematon

Kaunis usva

Kaunis usva hiljalleen järvelle katoaa. 

Aurinko kultaa koivuhaan 

ja laine lyö rantaan rauhaisaan. 

Käen kukunta jo viimein vaimenee, 

Uinuu maa tuoksussa ruusujen. 

On hetki aikaa olla hiljaa. 

Soi tuulessa viesti kesäinen: 

Nyt on aika juhannuksen. 

Kedollinen kukkia

Kedollinen kukkia!

Saavillinen saunahetkiä!

Hyppysellinen hauskuutta!

Litra laulua!

Aimo annos aurinkoa!

Suven suloisuutta!

Tuntematon

Kumarru matalalle

Kumarru matalalle,

kumarru varoen.

Nähdä voit keltaiset liekit

keskellä vehreyden.

Niitty jo puhkeaa tanssiin

vihreys verhonaan.

Kätketty lapsuuden kesäkuu

on päivänkakkaraan.

Kumarru matalalle,

kumarru varoen.

Aurinko laskeutui tänne

sinulle hymyillen.

Anna-Mari Kaskinen

Hyttysen hyrinä

Hyttysen hyrinä, 

ukkosen jyrinä, 

purojen juoksu, 

mataran tuoksu, 

matojen tonkija, 

onnekas onkija, 

mansikkamaito 

- kesä on aito!

Tuntematon

Kukkaisniityt

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.

Eeva Peltonen

Kaipaus

Kaipaus

Siellä satakieli

öin ja päivin laulaa,

 siellä lahden laine

kaislikkoa kaulaa.

Tuulen huilut siellä

soivat oksistoissa,

sinisiipiperhot

leikkii kukinnoissa.

Niin kuin muuttolinnut

kevään tullen palaa,

kesämaille sinne

eina mieli halaa.

- Eila Tuhkanen

Kesälle

Kesälle

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

On aurinko voittanut routaisen maan

ja kukkasin verhonnut kotihaan,

siis riemuitse, tyttöni, elämästä

ja kesästä, unesta heräävästä.

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

Aurinko naurakoon meille vaan

kun ylitse kostean pihamaan

niin arasti astumme paljain jaloin,

kesämme alkaa taas vanhoin tavoin.

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

Taas soitto soi viidassa kaikkialla

niin monella omalla tulkinnalla.

Nuo laulajat ihanat merten takaa

ne kesän tahtovat kanssamme jakaa.

Tule, tyttöni Pellavapää?

Toivoa voimmeko enempää?

Iloinen liplatus rannan kivissä

keltaiset rentukat somasti rivissä.

Nyt syleiel luontoa lumoavaa,

on kesään herännyt ihana maa.

Vihdoinkin, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

- Jaakko Marjamäki

Sinä olet

Sinä olet kultainen aamunkoitto,,

kuutamopolulla sirkkojen soitto,

poutapilvien lumottu linna,

suokukan pehmeä, valkoinen villa.

Sinä olet makea mansikkamaito,

kultasormuksen safiiri aito,

sinä olet suloinen nurmen nukka,

kevään tuoksuva omenankukka.

Sinä olet kaipuuni aurinkoranta

laineiden leikki, valkoinen santa.

Huikea huutoni korpien kohtuun,

äänetön rukous onneen ja lohtuun.

- Hilkka Söderman

Taivaan värit

Taivaan värit heijastuu veteen 

sineen jää katse viipymään 

Aika unohtuu ajatuksiin 

leijuu pilvenhattaroiden mukana kauas jonnekin

Mielenrauhaa ja hiljaisuutta 

Luonnon äänet ja kesän tuoksu 

Sisimmässä syvä rauha

- Maarit

Satakoon

Satakoon vaan ei haittaa,

aina voi silmät kiinni laittaa.

Kuunnella hiljaa sateen ropinaa

ja ajatella kesäpäivää ihanaa.

- Minteri Design

Varustaudumme

Varustaudumme talveen

kaikin tavoin, mutta:

pakastitko palan poutataivasta

pääskysten lentoratoja,

purkititko koivunlehtien varjoleikkejä

talon seinustalla,

rantakiven lämmön,

aaltojen aurinkohopean,

nekö suolasit sisimpääsi?

Älä syksyllä

sure lehdettömyyttä

huomaa myös se,

miten paljon enemmän

näet muuta maisemaa.

Puolukkametsässä

painan pääni

lähelle

maan mätästä,

kuiskaan sille salaisuuden:

kaukana kävin

kuitenkin niin lähellä,

että polun pään vielä muistin

tien takaisin osasin.

             - Laila Venetpalo

Mie en ois

antanu vielä kesää pois...

- Una Reinman

Ei ole vielä

Ei ole vielä syysrunon aika,

on käsillä kesäöiden taika.

nautimme niistä,

iloamme ei kukaan riistä.

(Pirjo Levo)

Se joka istuttaa puun

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan

ja nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä lopu syksyllä.

(Tommy Tabermann)

Elämässä

Elämässä

ilot voivat olla valtavia

kuin lapsen ensiparkaisu,

niin hurmaavan ruma ja samalla

kammottavan kaunis.

Tai ne voivat olla

pikkuruisia

kuin sydänkesän

syvänsininen mustikka

kesän ruskettamalla kämmenellä.

Elämässä

surut voivat olla

jättimäisiä

kuin jäävuori

johon Titanic törmäsi,

vaikka kuinka yritti väistää.

Tai ne voivat olla

lähes mitättömiä

kuin laiturista irronnut

tikku isossavarpaassa.

Elämässä

ilot ja surut

tulevat ja menevät

peräkkäin ja yhtäaikaa,

limittäin ja lomittain.

Tulevat ja menevät

miten tahtovat.

(Sinikka Svärd)

Et sinä tullut

Et sinä tullut talvena

Lauhana tuulena sinä tulit, 

tulit kuin lumipyry, 

yllättäen sinä tulit. 

Tulit kuin tuisku, 

lumena juoksit hangilla, 

ja jäin tuuleen seisomaan. 

Järveltä sinä tulit, 

tulit kuin railona jäähän, 

sinä rantoja tavoittelit. 

Tulit kuin kevät, 

tulvana sinä tulit, 

ja minä olin rantasi. 

Et sinä tullut talvena, 

kesänä sinä tulit. 

Tulit kuin kesäaamu, 

aamun sarastaessa tulit. 

Et sinä pakkasissa tullut, 

tulit kesän tuulissa. 

Ruusun sisin

Ruusun sisin

Missä on ulkopuoli tähän sisimpään?
Kipu millainen
moiseen palttinaan peitetään?
Mitkä taivaat väikkyvätkään
näiden avointen 
ruusujen lähteessä?
Ne niin huolettomina
suovat terälehtien levätä
- lomittain, irtonaisina
kuin ei vapiseva käsi niitä koskaan voisi varistaa.
Nehän tuskin omin avuin 
koossa pysyvät,
monet täyttyivät jo ja tulvivat
valoon päivien,
jotka täytenä
- täydempänä mailleen laskeutuvat,
kunnes uneksi muuttuu koko kesä,
synnyinsijaksi unelmien.