Painajaisten keskellä

Painajaisten keskellä

huudan 

nimeäsi,

olet poissa, luotani 

tiedän ja tunnen sen.

Ei äiti itke,

että voit nauraa enkelten kanssa,

onnellisena,

keskellä valkeaa maailmaa.

Ikävään poltan kynttilöitä

ja leivon pipareita,

odotan joulua,

odotan kevättä,

odotan sinua kotiin.

Sillä äiti on äiti,

sinulle

vieläkin

- Maarit Virtanen

Syvällä sydämen alla

Syvällä sydämen alla,

kannan sinua,

en itke ääneen,

etten tappaisi iloa ihmisten silmistä

tai sammuttaisi aurinkoa 

kaamoksen keskeltä,

runoilen peiton alla,

piilossa

jopa itseltäni

salassa,

heikkouttani häveten ristin epäilevät käteni,

ja toivon että sinun on hyvä olla

minä jatkan matkaa,

askelteni kaiku

kantaa

minut luoksesi,

kun aika on valmis,

päästämään

minusta

irti

- Maarit Virtanen

Pieni hetki

Pieni hetki pimeyden pinnalla,

täynnä toivoa.

Lapsuuden tunteet viattomalla hangella,

lähellä sydäntä

Tähdissä loistaa 

poismenneiden rakkaus,

äidin askelten kaiku, aattoaamun odotuksessa.

isän lempeä hymy joulupukin kasvoilla,

pienten ihmisten usko jouluiseen satuun,

kaikki palaset palaa paikoilleen.

minussa.

hetki ,pimeyden keskellä,

kynttilät sytyttynä tähän 

joulupöytään

olemme kaikki yhdessä,

luomassa uusvanhoja muistoja 

mukaan matkalle

uuteen vuoteen

- Maarit Virtanen

Äiti heijaa lastaan

Äiti heijaa lastaan,

pitää aarretta sylissään.

On äidillä viaton usko

särkymättömään.

Äiti heijaa ikävää,

marraskuun sateessa,

peittelee lapsen havunneulasiin,

pyyhkii enkelin siivet

ja sytyttää kynttilät.

Äiti heijaa rukoustaan,

kulkee pois haudalta

sirpaleet taskussaan,

aarre sydämessään.

Äiti uskoo,
äiti toivoo,
äiti rakastaa
siihen vielä on hänellä mahdollisuus

- Maarit Virtanen

Lumikiteiden keskellä

Lumikiteiden keskellä palaa tuhannet lyhdyt,

ikuisuuden ikkunalta,

tähdet satavat puiden oksille,

sielulintusi laskeutuu kädelleni,

hetken maailma on toivosta kaunis,

enkä minä itke surusta,

vain onnesta

itken

- Maarit Virtanen

Puhtaaksi kirjotettu

Puhtaaksi kirjoitettu sielu yöpöydällä,

uuden alku,

pieninä

paloina aamussa,

sataa nukkuvan maan syliin,

kehräävä kissa

kotini lämmössä

juon kupillisen kahvia,

panen runoon

parastani

pyhän kunniaksi.

- Maarit Virtanen

Palaan piilooni

Palaan piilooni,

puhallan kaipuun perhoset

lokakuun auringonlaskuun.

Olen omillani, sydämeni nukkuu kämmenelläsi,

lähetän sinulle viestin,

tähtisumuun,

lapseni,

en unohtanut eräpäivää, en syntymäpäivääsi, en kuolinpäivääsi,

en unohda

rakkauttani sinuun.

- Maarit Virtanen

Kuolema on

Kuolema on julistettu läsnä olevaksi,

sinut poissa olevaksi,

sireenien ujellus,

hiljaisuus,

surulliset kasvot,

puhelin äänettömällä,

sydämeni lyö tyhjää,

toistuuko helvetin kirjo

miljoonin painajaisineen.

Minä en palaa ennalleni,

mikään ei ole pysyvää marraskuun pimeydessä,

kaikki voi kuolla,

kerrallaan.

- Maarit Virtanen

Kaikki jatkuu

Kaikki jatkuu, 

herään aamulla keittämään kahvit,

avaan ja suljen työpaikan oven. 

Hymyilen, itken, hengitän,

olen hetkittäin

onnellinen. 

Vajoan sunnuntaisin muistoihini, 

painan ne syliini, 

niin kuin sinutkin, 

eilen. 

Kaikki jatkuu, kunnes on minun aikani 

päätellä elämän silmukat, 

ja antaa viimeiset suukot.

 

Mutta ei minulla ole kiire lähteä, 

sillä arjen kauneuden keskellä 

sinä olet läsnä 

näyttämässä tietä, 

miten rakkaus, 

kantaa, 

kaiken yli. 

- Maarit Virtanen

Puhkaistu taivas

Puhkaistu taivas sataa untuvaa ohuille oksille, hiljaisuudella on kädet täynnä kyyneliä.

Lokakuussa isä lensi tähtisateeseen,

Marraskuussa matkasi lapsi papan luo ikuisuuden ihmeisiin.

Sinä sanot syksyn mustaa kauniiksi,

minä kutsun tätä ikäväksi.

Se erottaa meidät toisistamme.

Anna minun sytyttää kynttilät kotiini,

pyhittää hetki muistoille, jossa tuoksuu nurmi ja helisee lasten nauru.

Anna minun piirtää illuusio 

ikuisesta onnesta ikkunalautaan.

Vain hetki, heidän kanssaan samassa kuvassa.

Antaa minulle syyn uskoa jumalaan ja menolippuun taivaaseen.

Vain hetki, eikä siitä enempää

- Maarit Virtanen

Miksi ihminen

Miksi ihminen ruoskit itseäsi ollessasi heikoimmillasi,

rakastaa silloin sinun pitäisi,

eikä toistaa äitisi virheitä,

vaatimalla 

itseltäsi liikaa.

Et sinä ole laiska vaikket tarjoile viittä sorttia sunnuntain kahvikesteillä,

tai kudo villasukkaa istuessasi paikoilleen.

Et sinä ole omituinen, vaikka itket naapurisi avioeroa tai kirjoitat runoa ikuisesta elämästä.

Ihminen sinä olet, ainutkertainen olet ,liikakiloinesikin kaunis.

Olet ansainnut kaiken hyvän ja rakkauden, 

anteeksi pyytämättä,

olemassa olosi ihmettä

- Maarit Virtanen

Kyyneleiden kadottua

Kyyneleiden kadottua,

sydämen sivuäänissä,

kuuluu naurusi,

pehmeän pilven päältä.

Luojani,

minun on ikävä häntä,

niin, että sattuu,

sanoisitko hänelle,

ettei rakkaus kuole,

ennen minua,

tulen se mukanani

hänen luokseen.

Kertoisitko hänelle,

että keitän isille

kahvit

hänenkin puolestaan,

ja annan suukon,

kyynelten kastelemalle

poskelle.

Sano hänelle,

että pidämme toisistamme

huolta,

kunnes olemme taas yhtä.

- Maarit Virtanen

Ristiriidat

Ristiriidat minussa vaihtavat paikkaa,

sydän kallellaan,

rakastan kaikkea

mikä liikkuu.

Yönmustan keskeltä nostan päätäni,

perkele,

minä pärjään,

itseni kanssa marraskuun läpi,

itkeköön taivas,

itkeköön sielu,

itkeköön maatuva maa.

itken mukana en siihen kumminkaan kuole.

Ja jos kuolen,

herään henkiin sylissäsi

- Maarit Virtanen

Syvällä

Syvällä sydämen alla,

kannan sinua,

en itke ääneen,

etten tappaisi iloa ihmisten silmistä

tai sammuttaisi aurinkoa 

kaamoksen keskeltä,

runoilen peiton alla,

piilossa

jopa itseltäni

salassa,

heikkouttani häveten ristin epäilevät käteni,

ja toivon että sinun on hyvä olla

minä jatkan matkaa,

askelteni kaiku

kantaa

sinut luoksesi,

kun aika on valmis,

päästämään

irti

minusta.

- Maarit Virtanen

Pilvien päälle

Pilvien päälle nukahtaneet perhoset

ajelehtivat kotiin.

Kuiskaukset tavoittavat 

taivaan

yö ei ole eilistä pidempi

huomisen huokaukset

villasiin kätkettyinä

odottavat päivää

joka ei tule.

- Maarit Virtanen