Tuuli kuiskaa hiljaa,
kantojen ja puiden lomassa,
kertoen tarinan ystävästä,
joka nyt on poissa.
* * *
Tassujen kevyet askeleet,
joita en enää kuule,
sydämessäni silti tuntuva,
ikuisesti muistan ne.
* * * *
Katseesi, täynnä rakkautta,
kuin pehmeä lämpö,
joka lohdutti ja antoi turvaa,
nyt vain muistoissa kirkkaana.
* * * *
Yhteiset hetket metsäpoluilla,
illat, jolloin olit sylissäni,
niin monta naurua ja kyyneleitä,
jaoimme elämän ihmeitä.
* * * *
Vaikka olet nyt poissa,
enkä voi sinua silittää,
tunnet lämmön sydämessäni,
sinä olet aina siellä.
* ,* * *
Lepää rauhassa, rakas ystävä,
tiedän, että jossain toisaalla,
juokset vapaana, iloisena,
niityillä, jotka eivät koskaan kuihdu.
* * * *
Koiran kuolema on raskas taakka,
mutta rakkautemme ei koskaan kuole,
se elää, kasvaa ja loistaa,
kunnes jälleen tapaamme.
