"Satumetsän laidalla on portti…
Se on pieni portti, pienin kaikista ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtuu kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Ja sen portin läpi kulkevat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana on ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se on uusi kaunis maailma.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Vanha iältänsä, uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen se vapaana juoksentelee.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla."
