Koiran menetys

 

Tuuli kuiskaa hiljaa,

kantojen ja puiden lomassa,

kertoen tarinan ystävästä,

joka nyt on poissa.

    *    *    *

Tassujen kevyet askeleet,

joita en enää kuule,

sydämessäni silti tuntuva,

ikuisesti muistan ne.

   *   *   *   *

Katseesi, täynnä rakkautta,

kuin pehmeä lämpö,

joka lohdutti ja antoi turvaa,

nyt vain muistoissa kirkkaana.

   *   *   *   *

Yhteiset hetket metsäpoluilla,

illat, jolloin olit sylissäni,

niin monta naurua ja kyyneleitä,

jaoimme elämän ihmeitä.

   *   *   *   *

Vaikka olet nyt poissa,

enkä voi sinua silittää,

tunnet lämmön sydämessäni,

sinä olet aina siellä.

   *   ,*   *   *

Lepää rauhassa, rakas ystävä,

tiedän, että jossain toisaalla,

juokset vapaana, iloisena,

niityillä, jotka eivät koskaan kuihdu.

  *   *   *   *

Koiran kuolema on raskas taakka,

mutta rakkautemme ei koskaan kuole,

se elää, kasvaa ja loistaa,

kunnes jälleen tapaamme.

Tänään on se päivä

 "Tänään on se päivä,

kun minun matkani on kuljettu loppuun.

Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,

älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,

vaan pidä minua sylissäsi

ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.

Silitä turkkiani niin kauan

kunnes olen kulkenut rajan yli

ja sydämeni on sammunut.

Muistele minua mutta älä takerru minuun,

vaan jatka eteenpäin.

Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,

emmekä eroa enää koskaan."

Koskaan ei tiedä

 Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,

yht´äkkiä huomaa

se päättyikin tähän.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,

ja kaipuu suuri sanaton.

Lepää rauhassa.

Ruskea silmät

 Ruskeat silmät sä tänään suljit,

yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,

kyyneleet silmiäni kirveltää,

sydän täynnä on ikävää,

paljon oli ikää ja vaivaa,

alkoi kipu tassujasi painaa,

sohvan nurkka on tyhjä nyt,

kun olet luotamme lähtenyt,

hyvää matkaa persoona suuri,

uskon kuitenkin kävi mulla tuuri, 

sinut luonani pitää kauan mä sain,

vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain.

Nousit selkään pyrstötähden

 Nousin selkään pyrstötähden,

valon maahan kulkemaan.

Älä sure, että lähdin,

sydämees jään asumaan.

Täältä takaa tähtitaivaan häntääni mä heilutan.

Elämän mä elin parhaan,

sua aina rakastan.

Koskaan ei tiedä

Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yht'äkkiä huomaa et se päättyikin tähän.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton.

Kaipuu suuri ja sanaton 

Satumetsän laidalla on portti

"Satumetsän laidalla on portti… 

Se on pieni portti, pienin kaikista ja täynnä pieniä kirsikankukkia. 

Siitä mahtuu kulkemaan läpi

vain harvassa ja yksitellen. 

Ja sen portin läpi kulkevat

kerran kaikki koirat,

niin rauhallisena mieleltään,

kevyesti askeltaen.

Portin takana on ikuinen meri

ja suuremmat metsät.

Se on uusi kaunis maailma.

Kerran iltana rauhaisana,

portin luokse kulki koira.

Vanha iältänsä, uupunut voimiltansa.

Rauhallisena se kulki,

kulki ikuisuuden portille

niin pienelle portille,

josta läpi kuljettiin vain yksin.

Pieni koira istui,

katsoi portista kauas.

Näki valon ja ihastui siihen,

niin kauniilta valo näytti.

Olisi valon ottanut kiinni,

mutta se paistoi portin toisella puolella.

Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.

Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,

pieni koira,

se muuttui kevyeksi aivan,

niin onnelliseksi se itsensä tunsi.

Valo kaunis teki sen taas

nuoreksi ja rohkeaksi.

Se istui katsomaan,

odottamaan seuraavaa kulkijaa.

Niin on koirani mennyt siitä portista…

Kauniimmalla puolen se vapaana juoksentelee.

Miksi suren,

miksi itken niin paljon?

Koirani on rauhallinen ja tyyni.

Sen on hyvä olla."

Sain syliini

Sain syliini palan taivasta, 

nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten. 

Nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä. 

Suru on suuri ja lohduton, 

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on