Hellä rakastaja
tunsitko minut, kävin yöllä vieressäsi
otin sinut kainalooni ja puristin
niin hellästi ja varovasti kuin posliininukkea
en halunnut sinua herättää, sinä nukuit vielä
kävin luonasi kuin hellä rakastaja
kuin vain kevyt, pienen pieni enkeli
kuiskasin hiljaa korvaasi
katsoin sinua rakastavasti
vain katsoin ja puristin varovasti
sinä hymyilit unissasi
olit niin kaunis ja hauras
kuiskasin hiljaa korvaasi
minä rakastan sinua
se on niin yksinkertaista
se on niin Ikuista
rakkauden halaus
ei mitään muuta
tuntea vartalosi lähelläni
ei mitään vaatimuksia
ei mitään haluja
siinä oli vain rakkaus
Ikiaikainen kulkija, se olin minä
Sinua minä rakastan
hellästi, herkästi
vain höyhenen keveästi koskettaen
sinua ja sinun rakkauttasi
minua ja minun rakkauttani
ja sinä vain nukuit
mutta siinäkin hetkessä
siinäkin oli kaikki.
- Heikki Eskola