Eron jälkeen
Hylätyn huoneen hiljaisuus,
kuin kaiku kaukaisesta kesästä,
joka oli täynnä naurua ja valoa.
Nyt varjot vaeltavat seiniä pitkin,
jättävät jälkeensä katkerat kyynelvirrat.
Muistoista kudottu verkko,
vähitellen hajoaa,
mutta sydämen syvyyksissä
arvet jäävät elämään.
Kadonneet sanat,
haaleat lupaukset,
haipuvat yöhön.
Vain tuuli kuiskaa,
mitä emme voineet sanoa.
Jokainen askel kauemmas,
on askel uuteen alkuun.
Mutta menneisyyden haamut
seuraavat hiljaa perässä.
Eron jälkeen,
oppia kävelemään uudestaan,
yksin mutta ei yksinäisenä.
Elämä jatkuu,
ja jonain päivänä,
aurinko nousee kirkkaampana.