Oi loistoa

Oi loistoa syksyn metsän! 

Oi kirkasta voimaa sen!

Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,

märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,

— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! 

Ei ole sen vahvempaa.

-Saima Harmaja-

Läpi sateen

Läpi sateen hymyn hopeisen

vihreänä mäntymetsä hohtaa,

mutta havun takaa silmä kohtaa

herkät kultakutrit koivujen.

Sateen hento valo minuun valuu.

Kipu sykkii, vaan en kapinoi.

Talven kautta vain käy suveen paluu

lehden, joka sädehehkun joi.

- Saima Harmaja

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli

sydämeni kova ja hiljainen.

Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,

ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla

lyö, iske! Enää en murtua voi.

Minun sydämeni helisee moukarin alla,

mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

- Saima Harmaja

Sairaalassa

Jo pihalta lyhdyn valo

on sammunut kokonaan.

Ei pimeämpää yötä

voi olla päällä maan.

Minun seinäni takana yskii

kuoleva ihminen.

Minä en ole kuollut vielä,

minä elän ja vapisen.

- Saima Harmaja

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa

tulisit juuri nyt –

- Saima Harmaja

Aamu

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.

Itse taivas lepää järvessä.

Liikkumatta, autuaina pilvet

uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyy kastepisaroista,

metsä hymyy läpi kyynelten.

Kaukaa, helisten ja värähdellen

rastaan huilu jumalallinen.

- Saima Harmaja

Väristen hurmaa

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.

Saima Harmaja

Olen itkenyt

Olen itkenyt lakkaamatta
läpi päivän keväisen.
Ja minun sydämeni tuska
on vuorenkorkuinen.

Mutta pieni peipponen lensi
minun ikkunani taa.
Ja se lauloi hurmaantuneena,
ja sen riemua helisi maa.

Oi Jumala! Sydämessäni
on aivan pimeää.
Ja kuitenkin peipponen lauloi.
En voi sitä ymmärtää

- Saima Harmaja

Väristen hurmaa kimalainen

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.

Saima Harmaja