Uusi alku

Uusi alku

Aamun kajossa, valon hento säde

leikittelee verhojen raosta.

Eilisen varjot, yön tummat muistot,

hiljaa haihtuvat uuden päivän syliin.

Sydämessä syttyy kipinä,

hiljainen, mutta sitkeä.

Se kuiskii lupauksia,

jotka elämä tuo tullessaan.

Askel kerrallaan,

polku kirkastuu.

Rikkonaiset unelmat,

uudelleen punotaan.

Kuin kevään ensimmäinen vihreä verso,

nousee esiin toivon voima.

Jokainen hetki,

uusi mahdollisuus hengittää syvemmin.

Vanhat pelot,

jäävät taa,

ja edessä avautuu horisontti,

täynnä mahdollisuuksia.

Uusi alku,

kuin kevätsade,

puhdistaa ja antaa kasvun voiman.

Sydän oppii lyömään,

uutta, vahvempaa rytmiä.

Kasvonsa voi pelastaa

Kasvonsa voi pelastaa vain paljastamalla kasvonsa. Vasta pelastettuamme toistemme sisältä lapsen heikoilta jäiltä, yön ohuilta, tiedämme ehdottoman varmasti,  että meidät on toistemme käsiin uskottu. Tommy Taberman

Nukkumaan

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi

Loistakoon liekki

LOISTAKOON LIEKKI

Sinnekin missä on pimeää,

kynttilän liekin voit sytyttää.

Missä nyt mieli on murheellinen,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Sinnekin missä ei laulut nyt soi,

kynttilän loiste saapua voi.

Merkiksi toivon ja luottamuksen

loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Yksinäisyyteen ja pettymykseen,

toivottomuuteen niin tuskalliseen

loistakoon liekki nyt lohdutuksen,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Keskellä yötä synkkenevää

kynttilän liekin voit sytyttää,

pienikin lämpö sulattaa jään,

taas uuden riemun saa syttymään.

Lohduttomuuteen ja uupumukseen,

hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen

loistakoon liekki nyt rakkauden,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Sinnekin missä on pimeää…

Säv. Petri Laaksonen

San. Anna-Mari Kaskinen

Katso taaksesi

Katso taaksesi ja kiitä

,

 katso sivuillesi ja rakasta, 

katso eteesi ja luota, 

katso ylös ja usko.

 -Tuntematon

Intiaani keskusteli

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: 'Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo,
rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.' 'Kumpi susi voittaa?', kysyi lapsi. 'Se, jota ruokit', vastasi vanhus
Tämän kun oppis!

Minulla on mitä tarvitsen

Minulla on mitä tarvitsen

Voin luottaa siihen, 

että saan kaiken tarvitsemani. 

Oikeastaan en edes tarvitse kovin paljoa 

ollakseni onnellinen.

Lainaus Runotalon sivuilta