Näytetään tekstit, joissa on tunniste . Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste . Näytä kaikki tekstit

Luonnon

 "Luonnon toistuvissa kertosäeissä

on jotain äärettömän parantavaa

— varmuus siitä,

että aamu koittaa yön jälkeen

ja kevät talven jälkeen. "


~ Rachel Carson

Haluaisin

 “Haluaisin viettää yön kurpitsamaalla

Kuutamo ylhäällä

Ja tulikärpäslyhtyjä roikkumassa taivaalla

Variksenpelätin tähystämässä

Ja kasa heinää pesimään

Haluaisin viettää yön kurpitsamaalla

Tuli lämmittää

Tarinoiden kertomista ja kiertämistä

Omenasiideri ja maustetut kanelikeksit

Oi - Haluaisin viettää yön kurpitsamaalla! ”


~Laura Jaworski

Yön viileä rauha

 "Yön viileä rauha

ja kasteinen suloisuus

täyttivät minut toivon tunnelmalla:

ei missään tarkassa asiassa toivoa,

vain yleinen rohkaisun ja sydämenmukaisuuden tunne. "


~ Charlotte Bronte

Kurkistelua

 “Kurkistelua korkeasta ikkunasta,

marraskuun auringonlaskun kultaa

ja tunne, että jos päivästä pitää tulla yö,

tämä on kaunis tapa. ”


~ E. E. Cummings

Rakastan lukemista

 "Rakastan lukemista eniten öisin.

Maailma ympärilläni nukkuu,

päivän äänet ovat hiljentyneet

ja olen yksin kirjani kanssa.

Niinä hetkinä voin jättää taakseni

tämän hiljaisen yön

toisen maailman herääessä henkiin käsissäni. "


~ Tuntematon

Tuoksuva apilamatto

Tuoksuva apilamatto

Kesäisten päivien ja öiden valo
risuissa, mättäissä
ja vuosi vuoden jälkeen palaavissa linnuissa
muistutus, suru.
Maisema viipyy meissä
keinuu suo, kantaa.

- Hilja Mörsäri

Se yö oli

Se yö oli polvillaan
meidän edessämme
ku uskallettiin rakastaa.
Mustavalkoiset onnenkuvat
alkoivat loistaa
tuhansissa eri väreissä
ja hymyillä.

- Nina Mikkola

Ja niin lähti


Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa.

- Päivänsäde ja menninkäinen, Yö

Laulu rakkaudelle


Laulu rakkaudelle

Tosi koville hemmoille, tytöille
Jotka uskaltavat tunnustaa
Kuinka paljon merkitsee
Kun on joku jota rakastaa

- Laulu rakkaudelle, Yö

Minä kauneimman


Minä kauneimman matkan äsken tein 

Mut olen palannut jäädäksein 
Koska kaipasin sua niin ystäväin 
Minä tarvitsen sinua paljon 
Minun yksin kylmä on 
Ilman sinua olen vain meri rauhaton 

- Minä rakastan sinua nyt, Yö

Ei koskaan kysy


Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus

Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan

- Rakkaus on lumivalkoinen, Yö

Hän aamukahvin


Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea kun lumi peittää maan

- Rakkaus on lumivalkoinen, Yö

Vanhan sillan luona taas


Vanhan sillan luona taas,
Poika rinnan tyttö lasta,
Virran tahtoo ylittää,
Koskeen kuohuvaan,
He varoo katsomasta,
Edelleen he käsissään,
Pitää toisen kättä,
Tahtoo empimättä,
Heikkoutta toisen ymmärtää,
Empimättä tahtoo virran ylittää

Matkallaan, he suojan saa,
Pienistä hetkistä toisiaan vasten,
Korkeuteen, huokailee,
Varjele tiet tämän maan orpo lasten,
Kun ilta viilenee

Luvanneet on rakastaa,
He täällä toinen toistaan,
Vaikka polku pimeyteen,
Joskus kuljettaa,
Silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen

Riittäisikö täällä
Pettävällä jäällä,
Yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

- Pettävällä jäällä, Yö


Kertoa voin

Kertoa voin tämän verran,
illalla näin haamuherran.
Kumarteli kaavun alla,
tuossa meidän verannalla.
Johonkin vain sitten haihtui,
yö kun jälleen aamuun vaihtui.

Yön tullen

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

- Södergran,Edith

Eräänä elokuun iltana


Eräänä elokuun iltana
kun enää on vähän valoa
vesi rannassa varoen nuolee
kallion lämmintä pintaa.
Silloin minussa suru kuolee,
ilo äkisti koskettaa rintaa!

Ja mustarastas laulaa
kuin tuntisi kaiken sen,
mitä itkin pitkin illoin,
mitä vieläkin muistelen.
Kun mustarastas laulaa
se kipu ei tunnukaan,
se nousee tuulten mukana
ja päästää sydämen otteestaan.

Eräänä elokuun iltana
kun taivas on tähtien peitossa
meri kuiskailee kalliot uneen,
öisestä tuoksusta juovun.
Muistan kaiken sen tapahtuneen,
mutta surusta suuresta luovun.

(Sinikka Svärd)

Loistakoon liekki


LOISTAKOON LIEKKI

Sinnekin missä on pimeää,
kynttilän liekin voit sytyttää.
Missä nyt mieli on murheellinen,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Sinnekin missä ei laulut nyt soi,
kynttilän loiste saapua voi.
Merkiksi toivon ja luottamuksen
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Yksinäisyyteen ja pettymykseen,
toivottomuuteen niin tuskalliseen
loistakoon liekki nyt lohdutuksen,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Keskellä yötä synkkenevää
kynttilän liekin voit sytyttää,
pienikin lämpö sulattaa jään,
taas uuden riemun saa syttymään.

Lohduttomuuteen ja uupumukseen,
hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen
loistakoon liekki nyt rakkauden,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Sinnekin missä on pimeää…


Säv. Petri Laaksonen

San. Anna-Mari Kaskinen

Hellä Rakastaja

Hellä rakastaja 

tunsitko minut, kävin yöllä vieressäsi
otin sinut kainalooni ja puristin 
niin hellästi ja varovasti kuin posliininukkea
en halunnut sinua herättää, sinä nukuit vielä
kävin luonasi kuin hellä rakastaja
kuin vain kevyt, pienen pieni enkeli 

kuiskasin hiljaa korvaasi 
katsoin sinua rakastavasti
vain katsoin ja puristin varovasti
sinä hymyilit unissasi
olit niin kaunis ja hauras 

kuiskasin hiljaa korvaasi
minä rakastan sinua
se on niin yksinkertaista
se on niin Ikuista
rakkauden halaus
ei mitään muuta 

tuntea vartalosi lähelläni
ei mitään vaatimuksia
ei mitään haluja
siinä oli vain rakkaus
Ikiaikainen kulkija, se olin minä
Sinua minä rakastan
hellästi, herkästi 

vain höyhenen keveästi koskettaen
sinua ja sinun rakkauttasi
minua ja minun rakkauttani
ja sinä vain nukuit
mutta siinäkin hetkessä
siinäkin oli kaikki.


- Heikki Eskola

Odotan valoisaa


Odotan valoisaa,
odotan pakkastähtiöitä,
odotan luonnon karua kauneutta,
joka vastaisi minulle hiljaa, 
kietoisi minut omaan lämpöönsä
josta en tahtoisi lähteä koskaan pois.

- Runotalo