Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pia Perkiö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pia Perkiö. Näytä kaikki tekstit

Me onnelliset



Me onnelliset, me tavalliset
tavallisessa arjessamme
emme haikaile tähtiin.
Meille riittää tämä siniharmaus, 
joka kyllä kimaltaa hetkittäin.

Pia Perkiö




Syksy on kevättä


Syksy on kevättä 
minulle, 
jokainen päivä maailman alku, 
varjoton valo, 
kun kuulumme yhteen. 

Lähtevien lintujen lupaus paluusta 
rauhoittaa eron hetkellä 
itkevän sydämeni. 

Ja kätesi hipaisu hiuksillani. 

Vaikka tuulet ovat joskus kovia, 
ei suljeta ovia, 
ei kaadeta suojaavaa pihapuuta, 
ei anneta pilvien peittää kuuta, 
ei käännetä toisillemme selkää. 

Silloin en elämän myrskyjä pelkää, 
silloin voimaa ja iloa riittää, 
voin tuultenkin tultua kiittää. 

(Pia Perkiö - Kun ilo läikkyy 2009)

Seinästä seinään


Seinästä seinään tyhjä talo, kaikki ovat muualla, poissa.
Ikkunan takana tuuli, sataa.

Sytyttäisinkö kynttilät, tänään klassista
tai kenties uutta musiikkia
tai jokin lukemattomista kirjoista?

Jos kirjoittaisin jotain, siivoaisin, pyykkiäkin on,
kukat pitäisi kastella.
Ei, olenvain
lepattavien ajatusten keinussa.

Ikkunan takana tuulee, pilvet liikkuvat hitaasti.

Pia Perkiö