Aamu

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.

Itse taivas lepää järvessä.

Liikkumatta, autuaina pilvet

uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyy kastepisaroista,

metsä hymyy läpi kyynelten.

Kaukaa, helisten ja värähdellen

rastaan huilu jumalallinen.

- Saima Harmaja

Kun se jolta sait elämän

Kun se jolta sait elämän

on kivulla lähtenyt,

on kuin keinu pysähtyisi,

maailma humahtaisi kuulumattomiin.

Näet hiljaisen talon maisemassa,

lapset heinänkorkuisina sen edessä,

joku avaa vintin ikkunan,

pihlaja tekee marjaa.

Lähestyt sitä hitaasti

järveltä päin

ja jokainen kahahdus,

tuoksu, suhina

repäisee väylät auki

lapsuuden kaikkiin kesiin.

- Helena Anhava

Erämaajärvi

ERÄMAAJÄRVI

Pakkanen käynyt yöllä suolla,

huuru nousee sammaleista.

Alkaa hiljaa tihuttaa vettä,

kasvoillasi pian kostea kalvo.

Järven rannalla hiljaista,

pinnalla vaeltelee vaaleaa sumua.

Vedestä kuuluu välillä molskahdus,

kalat aamuisella saalistuksellaan.

Jaksan odottaa aamun lähtöä,

nähdä sen hiipuvan pois.

päivä pian näyttää maiseman,

jossa silmäni saavat levähtää.

Samana pysyneen erämaa järven,

jossa karut männyt rannoilla.

pitkät kuivuneet kaislikko rannat,

puronsuu ympärillään pitkä heinikko.

Järvi paikallaan aina vanhana,

mutta minulla on aikani.

Silloin toivon tuulen vievän,

kerran sieluni sitä katsomaan.

- Tuntematon

Aamulla

Aamulla,

kun yöllä on satanut,

menemme metsään, järven rantaan,

ja poimimme muistiin

märän maan hajut.