Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyrki Kiiskinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyrki Kiiskinen. Näytä kaikki tekstit

Hän ripustaa

Hän ripustaa pieniä kelloja
oven ripaan
ja odottaa tuulenvirettä.
Ketään ei tule.
Kun tuuli lopulta nousee,
soivat hautajaiskellot, 
mahtavasti. 

- Jyrki Kiiskinen