Painajaisten keskellä

Painajaisten keskellä

huudan 

nimeäsi,

olet poissa, luotani 

tiedän ja tunnen sen.

Ei äiti itke,

että voit nauraa enkelten kanssa,

onnellisena,

keskellä valkeaa maailmaa.

Ikävään poltan kynttilöitä

ja leivon pipareita,

odotan joulua,

odotan kevättä,

odotan sinua kotiin.

Sillä äiti on äiti,

sinulle

vieläkin

- Maarit Virtanen

Sielu kahlittuna

Sielu kahlittuna ikävään,

onnun luoksesi.

pyydän,

halaa hetki,

anna lämpösi

virrata voimakseni,

että jaksan

sytyttää kynttilän

pienokaiseni haudalle,

muistoksi hänen elämästä

toivokseni

jotta nään kulkea

pimeän halki

helmikuun hangille,

hymykseni

heille,

joita rakastan.

- Maarit Virtanen

Äiti heijaa lastaan

Äiti heijaa lastaan,

pitää aarretta sylissään.

On äidillä viaton usko

särkymättömään.

Äiti heijaa ikävää,

marraskuun sateessa,

peittelee lapsen havunneulasiin,

pyyhkii enkelin siivet

ja sytyttää kynttilät.

Äiti heijaa rukoustaan,

kulkee pois haudalta

sirpaleet taskussaan,

aarre sydämessään.

Äiti uskoo,
äiti toivoo,
äiti rakastaa
siihen vielä on hänellä mahdollisuus

- Maarit Virtanen

Ystävä

YSTÄVÄ

Ystävä on hän

jonka kanssa voi

vaieta pitkään

kuunnella hiljaisuutta

lintuja

tuulta

myrskyn raivoamista

oudossa metsässä

katsoa kynttilänliekkiä

pimeää yötä.

Ystävä on hän

jonka kanssa saa

kulkea omaan tahtiin

eikä toinen sano:

nopeammin nopeammin

astu jälkiini

olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa

taival

matkanteko

viivähtäminen

yhtä tärkeää

kuin perillepääsy.

Tai tärkeämpää.

-Maaria Leinonen-

Loistakoon liekki

LOISTAKOON LIEKKI

Sinnekin missä on pimeää,

kynttilän liekin voit sytyttää.

Missä nyt mieli on murheellinen,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Sinnekin missä ei laulut nyt soi,

kynttilän loiste saapua voi.

Merkiksi toivon ja luottamuksen

loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Yksinäisyyteen ja pettymykseen,

toivottomuuteen niin tuskalliseen

loistakoon liekki nyt lohdutuksen,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Keskellä yötä synkkenevää

kynttilän liekin voit sytyttää,

pienikin lämpö sulattaa jään,

taas uuden riemun saa syttymään.

Lohduttomuuteen ja uupumukseen,

hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen

loistakoon liekki nyt rakkauden,

loistakoon kirkkaus kynttilän sen!

Sinnekin missä on pimeää…

Säv. Petri Laaksonen

San. Anna-Mari Kaskinen

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta, 

vieläkö Joulu on jotain muuta.

Ystävän halaus ja aatos jalo, 

tuttua on myös kynttilän valo.

Joulun maun tuntee jo kieli, 

mutta tärkein on kuitenkin hyvä mieli!

Hiljaa ja lempeästi

"Hiljaa ja lempeästi - 

niinkuin kynttilä 

yön tullen puhalletaan sammuksiin, 

niin puhalletaan sammuksiin 

elämän lepattava liekki - 

hiljaa ja lempeästi." 

(Kaarina Lähteenkorva) ♥

Palaa kynttilä hiljalleen

Palaa kynttilä hiljalleen,

ilta pimenee.

Tuska kaivaa rintaa,

koskee, kirvelee.

Kuun valolta lohtua pyydän,

auta poloista.

Yksinäistä kulkijaa,

muiden joukossa.

Suljen silmät kostuneet

ja yhteen käteni liitän.

Pyydän rauhaa sydämeen

ja voimaa jaksamaan.

Sytytän sinulle kynttilän

Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän,

hauras on lempeä valo,

kuitenkin loisteessa liekin sen

väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,

näetkö viestini hennon?

Kuuletko lauluni saapuvan,

siivillä tähdenlennon?

- Anna-Mari Kaskinen