Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsuusmuistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsuusmuistot. Näytä kaikki tekstit

Vanha talo

Vanha talo


Hiljainen talo, ajan koskettama,

seinät täynnä tarinoita,

jotka kuiskaavat yössä

niille, jotka osaavat kuunnella.


Kattoon piirretyt halkeamat,

kuin muistojen kartta,

kertovat menneistä vuosista,

onnellisista hetkistä ja surun säikeistä.


Lattialankut narisevat,

kuin nekin haluaisivat puhua,

kertoa tansseista ja kiireisistä askelista,

jotka kerran täyttivät nämä huoneet.


Vanha ikkuna, pölyinen mutta ylväs,

muistaa lukemattomat katseet,

jotka ovat nähneet vuodenaikojen vaihtelun,

ja taivaan muuttuvat sävyt.


Puutarha, villiintynyt ja vapaa,

kantaa yhä muistoa hellistä käsistä,

jotka kerran hoitivat sitä rakkaudella,

istuttivat kukkia toivon ja haaveiden merkeiksi.


Vaikka vuodet kuluvat,

ja aika vie omansa,

vanha talo seisoo ylväänä,

sydän täynnä kertomuksia,

jotka eivät koskaan katoa.

Kun se jolta sait elämän


Kun se jolta sait elämän
on kivulla lähtenyt,
on kuin keinu pysähtyisi,
maailma humahtaisi kuulumattomiin.
Näet hiljaisen talon maisemassa,
lapset heinänkorkuisina sen edessä,
joku avaa vintin ikkunan,
pihlaja tekee marjaa.
Lähestyt sitä hitaasti
järveltä päin
ja jokainen kahahdus,
tuoksu, suhina
repäisee väylät auki
lapsuuden kaikkiin kesiin.

- Helena Anhava