Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lyhyt muistovärssy koiralle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lyhyt muistovärssy koiralle. Näytä kaikki tekstit

Ruskea silmät

 Ruskeat silmät sä tänään suljit,

yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,

kyyneleet silmiäni kirveltää,

sydän täynnä on ikävää,

paljon oli ikää ja vaivaa,

alkoi kipu tassujasi painaa,

sohvan nurkka on tyhjä nyt,

kun olet luotamme lähtenyt,

hyvää matkaa persoona suuri,

uskon kuitenkin kävi mulla tuuri, 

sinut luonani pitää kauan mä sain,

vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain.

Älä seiso haudallani itkien.

 


Älä seiso haudallani itkien.

En ole siellä.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa.
Olen aurinko, joka kuultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamuun hiljaisimpaan,
olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallani itkien, en ole siellä, kuollut en.

– Mary Elizabeth Frye

Niin monet kerrat

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Sinä tulit


Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, 
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin

Satumetsän laidalla on portti

"Satumetsän laidalla on portti… 
Se on pieni portti, pienin kaikista ja täynnä pieniä kirsikankukkia. 
Siitä mahtuu kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen. 

Ja sen portin läpi kulkevat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana on ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se on uusi kaunis maailma.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Vanha iältänsä, uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen se vapaana juoksentelee.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla."

Sain syliini


Sain syliini palan taivasta, 
nyt tiedän mitä kaivata.
Oli aika raskaiden päätösten, 
saattaa sut huomaan enkelten. 
Nyt saat juosta seuraten heitä, 
ei kipu enää elämääsi peitä. 
Suru on suuri ja lohduton, 
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on