Harmaina pilvisinä kesinä

Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia
itsensä värisinä.

-Helena Anhava-

Keväänvihreät

Keväänvihreät hontelot puut.
Kuin liian äkkiä kasvanut poika jonka on vilu.

-Helena Anhava-

Kultapallosta minä muistan

Kultapallosta minä aina muistan
yön ennen kuin traktorit tulivat,
miten me pelastimme kukat
palaneen talon raunioilta.

Kaivoimme sipulit
tallatuista penkeistä,
kannoimme juurakoita, multapaakkuja
niin että selkää pakotti lopun yötä.

Miehet sanoivat: Hullut,
saahan noita,
muutamalla markalla.
Vanhanemännän kukat,
vuosikausia huolella vaalitut.

Aamulla ne tulivat
kuin panssarit
ja ajoivat kaiken tasaiseksi.

Syyspuoleen
kukat kukkivat, siirtolaiset,
vähän entistä valjumpina.

Nyt on palosta jo monta kesää
ja kultapallo
revähtänyt yli seinustan.

-Helena Anhava-

Kun on muokattu

Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,

niitä hoidetaan huolella muutama vuosi

ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan

niin että jokainen verso saa kasvaa itsensä muotoiseksi,

luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten,

hiirenvirna ritarinkannuksen kainalossa.

Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,

tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin.

-Helena Anhava-

Horsma on kasvanut

Horsma on kasvanut
puutarhapöydän läpi
ja kukkii.

Jäädään tänne.

-Helena Anhava-

Äkkiä vain on elokuu

Äkkiä vain on elokuu
ja teriöt ikkunan tasalla,
farmarin lahkeet puolisääressä.

-Helena Anhava-

Jaakon päivänä

Jaakon päivänä koivu alkoi siementää.
Ilma täynnä pieniä ruskeita
litteitä hiutaleita.

Kun tyttö syntyi
kylmänä keväänä
sairaalan edessä kukki
Japanin kirsikka.
Se ei näkynyt sisälle huoneeseen,
mutta terälehtien varisemispäivänä
tuuli heitti terälehdet ilmaan:
näytti siltä kuin
lunta olisi alkanut sataa
alhaalta ylöspäin.

-Helena Anhava-

Se on niin hassua

Se on niin hassua ettei sitä voi kertoa:
en minä suorastaan sanonut
mutta ajattelin sille,
kurjenpolvelle
kun kaivoin sen niityltä
ja kannoin huvilan pihaan:
anna nyt anteeksi,
mutta kun minä tahtoisin
pihan kukkimaan
sinisensinisenä.

Ja keväällä kun näin
että se oli juurtunut ja talvehtinut,
kosketin kevyesti sen lehteä ja sanoin:
- Hei.

-Helena Anhava-

Hämyisen nukan

Hämyisen nukan,
sinisen suoniston takana
se nukkuu,
vastasyntynyt
pulsatilla, kylmänkukka.

-Helena Anhava-

Sormijakoiset lehdet

Että niiden sormijakoiset lehdet
odottavat supussa
ja sitten aukeavat kuin viuhka
se on joka kevät yhtä suuri ihme
kuin vastasyntyneet sormet
ja varpaat

-Helena Anhava-

Kysy hiljaa

Kysy hiljaa itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.

- Helena Anhava

Kun se jolta sait elämän

Kun se jolta sait elämän

on kivulla lähtenyt,

on kuin keinu pysähtyisi,

maailma humahtaisi kuulumattomiin.

Näet hiljaisen talon maisemassa,

lapset heinänkorkuisina sen edessä,

joku avaa vintin ikkunan,

pihlaja tekee marjaa.

Lähestyt sitä hitaasti

järveltä päin

ja jokainen kahahdus,

tuoksu, suhina

repäisee väylät auki

lapsuuden kaikkiin kesiin.

- Helena Anhava

Olet kutsuttu

Olet kutsuttu juhliin,
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.
Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.

- Helena Anhava

Mäellä oli ennen harmaa mökki

Mäellä oli ennen harmaa mökki,

mökin ikkunassa aina Mantan kasvot

vahtimassa ohikulkevia.

Ei ole enää asukkaita eikä mökkiäkään,

vain sen jälkikuvan edessä kukkii joka kesä

ruskolilja jota keisarinkruunuksi sanotaan.

Perennus, perenna,

aina joku suusleimukukka

jää muistuttamaan meistä.

-Helena Anhava-

Ja tämäkin

Ja tämäkin,

ikänsä itseään seulonut,

joka kuvitteli tuntevansa joka sopukan

vaan kuinkas kävi:

jokin ammoin kapseloitunut panos

jonka ei sallittu ajallaan räjähtää,

lähti liikkeelle,

osui mielen myrskykeskukseen

ja taas on kuvakulma muuttunut,

maisema erinnäköinen.

Näinä vuosina uskallus on langan varassa

ja turvana hämähäkinverkko.

Se on kuin suuren saranan kääntyminen,

ruosteisen, kirskahtavan,

miltei paikoiltaan nyrjähtävän,

tämä ihmisen viimeinen puperteetti,

käynti vanhuuden porstuaan.

Se on sitä että soittajan on tultava soittimensa

veroiseksi,

hitaan osan käännyttävä finaaliksi.

Helena Anhava

Nämä vuodet

Nämä vuodet, 

jolloin mielisit virkavapaalle elämästä,

toipumislomalle,

kivun tavoittamattomiin

ja ilon.

Tämä ikä,

jota nuoremmat, jopa naiset

tuhahdellen vähättelevät 

kuin eivät itse siihen joutuisikaan,

tähän mielialojen napakiikkuun,

jolloin kiehahdat arvaamatta kuin maito,

loiskahdat yli laitojesi

ja ryömit hitaasti korresta kiinni pitäen

ettet suistuisi masennukseen.

Helena Anhava

Kysy hiljaisuudelta itseäsi

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,

kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,

se vastaa kyllä kun maltat odottaa,

joskus vuosien,

joskus vuosikymmenien perästä.

HELENA ANHAVA 

Jonakin päivänä

Jonakin päivänä kaikki vastaantulijat

muistuttavat jotakuta vainajaa.

hänhän on kuollut.

Olen juuri tervehtiä kun tajuan

:



Helena Anhava

Kun se jolta sait elämän

Kun se jolta sait elämän

on kivulla lähtenyt,

on kuin keinu pysähtyisi,

maailma humahtaisi kuulumattomiin.

Näet hiljaisen talon maisemassa,

lapset heinänkorkuisina sen edessä,

joku avaa vintin ikkunan,

pihlaja tekee marjaa.

Lähestyt sitä hitaasti

järveltä päin

ja jokainen kahahdus,

tuoksu, suhina

repäisee väylät auki

lapsuuden kaikkiin kesiin.

- Helena Anhava

Olet kutsuttu juhliin

Olet kutsuttu juhliin,

teetät puvun,

kasvot,

hiukset,

kynnet:

panssari on valmis.

Ilta onnistui yli odotusten:

et tavannut ketään,

kukaan ei tavannut sinua.

- Helena Anhava