Ja tämäkin,
ikänsä itseään seulonut,
joka kuvitteli tuntevansa joka sopukan
vaan kuinkas kävi:
jokin ammoin kapseloitunut panos
jonka ei sallittu ajallaan räjähtää,
lähti liikkeelle,
osui mielen myrskykeskukseen
ja taas on kuvakulma muuttunut,
maisema erinnäköinen.
Näinä vuosina uskallus on langan varassa
ja turvana hämähäkinverkko.
Se on kuin suuren saranan kääntyminen,
ruosteisen, kirskahtavan,
miltei paikoiltaan nyrjähtävän,
tämä ihmisen viimeinen puperteetti,
käynti vanhuuden porstuaan.
Se on sitä että soittajan on tultava soittimensa
veroiseksi,
hitaan osan käännyttävä finaaliksi.
Helena Anhava