Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain – se on kadoksissa.
Olen kerännyt tänne runoja, ajatuksia, mietelmiä ja aforismeja elämästä, syntymästä ja kuolemasta, elämän iloista ja suruista, juhlapäivistä ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Voit vapaasti kopioida niitä, mutta muistathan aina mainita kirjoittajan nimen tekijänoikeuksien turvaamiseksi. Oikeassa reunassa on hakusanoja, joiden avulla voit etsiä runoja eri aiheista tai kirjoittajan mukaan. Toivottavasti löydät täältä mielirunosi. Mukavia hetkiä sinulle!
Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain – se on kadoksissa.
Uusi alku odottaa jokaisen mutkan takana.
Marraskuun pimeys kietoo meidät syliinsä,
kuin vanha ystävä, joka ei päästä irti.
Valot heijastuvat lätäköistä, luoden toivoa
sydämeen, joka kaipaa valon paluuta.
Tuuli kuiskaa hiljaa,
kantojen ja puiden lomassa,
kertoen tarinan ystävästä,
joka nyt on poissa.
* * *
Tassujen kevyet askeleet,
joita en enää kuule,
sydämessäni silti tuntuva,
ikuisesti muistan ne.
* * * *
Katseesi, täynnä rakkautta,
kuin pehmeä lämpö,
joka lohdutti ja antoi turvaa,
nyt vain muistoissa kirkkaana.
* * * *
Yhteiset hetket metsäpoluilla,
illat, jolloin olit sylissäni,
niin monta naurua ja kyyneleitä,
jaoimme elämän ihmeitä.
* * * *
Vaikka olet nyt poissa,
enkä voi sinua silittää,
tunnet lämmön sydämessäni,
sinä olet aina siellä.
* ,* * *
Lepää rauhassa, rakas ystävä,
tiedän, että jossain toisaalla,
juokset vapaana, iloisena,
niityillä, jotka eivät koskaan kuihdu.
* * * *
Koiran kuolema on raskas taakka,
mutta rakkautemme ei koskaan kuole,
se elää, kasvaa ja loistaa,
kunnes jälleen tapaamme.
Vanha talo
Hiljainen talo, ajan koskettama,
seinät täynnä tarinoita,
jotka kuiskaavat yössä
niille, jotka osaavat kuunnella.
Kattoon piirretyt halkeamat,
kuin muistojen kartta,
kertovat menneistä vuosista,
onnellisista hetkistä ja surun säikeistä.
Lattialankut narisevat,
kuin nekin haluaisivat puhua,
kertoa tansseista ja kiireisistä askelista,
jotka kerran täyttivät nämä huoneet.
Vanha ikkuna, pölyinen mutta ylväs,
muistaa lukemattomat katseet,
jotka ovat nähneet vuodenaikojen vaihtelun,
ja taivaan muuttuvat sävyt.
Puutarha, villiintynyt ja vapaa,
kantaa yhä muistoa hellistä käsistä,
jotka kerran hoitivat sitä rakkaudella,
istuttivat kukkia toivon ja haaveiden merkeiksi.
Vaikka vuodet kuluvat,
ja aika vie omansa,
vanha talo seisoo ylväänä,
sydän täynnä kertomuksia,
jotka eivät koskaan katoa.
Uusi alku
Aamun kajossa, valon hento säde
leikittelee verhojen raosta.
Eilisen varjot, yön tummat muistot,
hiljaa haihtuvat uuden päivän syliin.
Sydämessä syttyy kipinä,
hiljainen, mutta sitkeä.
Se kuiskii lupauksia,
jotka elämä tuo tullessaan.
Askel kerrallaan,
polku kirkastuu.
Rikkonaiset unelmat,
uudelleen punotaan.
Kuin kevään ensimmäinen vihreä verso,
nousee esiin toivon voima.
Jokainen hetki,
uusi mahdollisuus hengittää syvemmin.
Vanhat pelot,
jäävät taa,
ja edessä avautuu horisontti,
täynnä mahdollisuuksia.
Uusi alku,
kuin kevätsade,
puhdistaa ja antaa kasvun voiman.
Sydän oppii lyömään,
uutta, vahvempaa rytmiä.
Eron jälkeen
Hylätyn huoneen hiljaisuus,
kuin kaiku kaukaisesta kesästä,
joka oli täynnä naurua ja valoa.
Nyt varjot vaeltavat seiniä pitkin,
jättävät jälkeensä katkerat kyynelvirrat.
Muistoista kudottu verkko,
vähitellen hajoaa,
mutta sydämen syvyyksissä
arvet jäävät elämään.
Kadonneet sanat,
haaleat lupaukset,
haipuvat yöhön.
Vain tuuli kuiskaa,
mitä emme voineet sanoa.
Jokainen askel kauemmas,
on askel uuteen alkuun.
Mutta menneisyyden haamut
seuraavat hiljaa perässä.
Eron jälkeen,
oppia kävelemään uudestaan,
yksin mutta ei yksinäisenä.
Elämä jatkuu,
ja jonain päivänä,
aurinko nousee kirkkaampana.
"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
Ruskeat silmät sä tänään suljit,
yli sateenkaarisillan pois luotani kuljit,
kyyneleet silmiäni kirveltää,
sydän täynnä on ikävää,
paljon oli ikää ja vaivaa,
alkoi kipu tassujasi painaa,
sohvan nurkka on tyhjä nyt,
kun olet luotamme lähtenyt,
hyvää matkaa persoona suuri,
uskon kuitenkin kävi mulla tuuri,
sinut luonani pitää kauan mä sain,
vaik vuodet tuo tuntuu hetkeltä vain.
Minun äitini ei enää
näe tätä kaunista päivää
eikä kukkaan puhkeavaa kevättä
En koskaan enää kuule äidin ääntä
En voi enää halata häntä
Enkä enää ikinä voi silittää
äidin harmaantunutta päätä
En näe äidin hymyä
Hän ei ole enää täällä
ja minulla on ikävä
Hän on ajan tuolla puolen
uudella matkalla
Uudessa seikkailussa
Ilman suruja ja kipuja
Ehkä hän kulkee nyt juosten
iloisesti hyräillen
ja hypähdellen
kuin se pellavapäinen tyttönen
joka hymyilee äidin lapsuuden kuvassa
kun tarinansa oli vielä alussa
- Una Reinman
Nousin selkään pyrstötähden,
valon maahan kulkemaan.
Älä sure, että lähdin,
sydämees jään asumaan.
Täältä takaa tähtitaivaan häntääni mä heilutan.
Elämän mä elin parhaan,
sua aina rakastan.
Lehti kun puhkeaa jokaiseen puuhun,
Äänekkäästi hiipi kevät,
Äänekkäästi hiipi kevät,
Kolme tapaa viettää vappua
Nosta malja, pue lakki,
tänä vuonna myös toppatakki.
Syö munkki ja tippaleipä,
väsyneet silmät laseihin peitä.
Vappu on työn juhlaa,
mutta et aikaasi duuneihin tuhlaa.
Ihmiset yhdessä keskustaan säntää,
pikkuvika jos vihmoo räntää.
Lapsille ostetaan heliumpallot,
uudet tennarit kuraiksiksi tallot.
Brunssille pitäisi tasaksi ehtiä,
ystäviä ja kylänmiehiä tervehtiä.
Vappu on varma merkki tästä,
kaamoksen selättäneestä elämästä.
Siksi askel on kevyt ja mieli rento,
lepo vaan, kuuluu komento.
Kun bloggaaja alkaa runoilijaksi,
käske sitä tilaamaan taksi.
On jossain varmaan tärkeempää hommaa,
jos ei muuta niin pitää vähän lommaa.
- tuntematon
Lakki valkoinen päätäsi komistaa
Äänekkäästi hiipi kevät,
En halua lähteä juhlimaan
Vappuna
Sima, huiska, naamari ja nakki
vappuna päässä valkea lakki.
Grillissä grillaa, keitä ja paista
herkullista vappuruokaa maista.
Perunasalaatti vielä tiskiltä mukaan
ei kokkailutaitojasi epäile kukaan.
- tuntematon
Älä seiso haudallani itkien.
– Mary Elizabeth Frye
On hiljaista metsässä vielä,