Minun äitini ei enää
näe tätä kaunista päivää
eikä kukkaan puhkeavaa kevättä
En koskaan enää kuule äidin ääntä
En voi enää halata häntä
Enkä enää ikinä voi silittää
äidin harmaantunutta päätä
En näe äidin hymyä
Hän ei ole enää täällä
ja minulla on ikävä
Hän on ajan tuolla puolen
uudella matkalla
Uudessa seikkailussa
Ilman suruja ja kipuja
Ehkä hän kulkee nyt juosten
iloisesti hyräillen
ja hypähdellen
kuin se pellavapäinen tyttönen
joka hymyilee äidin lapsuuden kuvassa
kun tarinansa oli vielä alussa
- Una Reinman