Äitini

 Minun äitini ei enää 

näe tätä kaunista päivää 

eikä kukkaan puhkeavaa kevättä 

En koskaan enää kuule äidin ääntä 

En voi enää halata häntä 

Enkä enää ikinä voi silittää 

äidin harmaantunutta päätä 

En näe äidin hymyä 

Hän ei ole enää täällä 

ja minulla on ikävä 


Hän on ajan tuolla puolen 

uudella matkalla 

Uudessa seikkailussa 

Ilman suruja ja kipuja 

Ehkä hän kulkee nyt juosten 

iloisesti hyräillen 

ja hypähdellen 

kuin se pellavapäinen tyttönen 

joka hymyilee äidin lapsuuden kuvassa 

kun tarinansa oli vielä alussa 


- Una Reinman