Minut on kutsuttu hymyilemään.
Tähän maailmaan, tähän kaupunkiin, tälle kadulle.
Hymyilemään niille, joita elämä ei helli, joiden silmät tulvivat ja selät painuvat kumaraan.
Minut on kutsuttu koskettamaan.
Silittämään mummojen kurttuisia käsiä, suutelemaan pienten poikien nenänpäitä,
syleilemään jätettyjä ja niitä, joita ei ole jätetty
kun ei ole koskaan edes otettu.
Minut on kutsuttu nauramaan niin, että ostoskeskuksen käytävät kaikuvat
ja sivistyneen hillityt burberrynaiset kohauttelevat olkapäitään paheksuen.
-lainaus Sinikka Svärdin tekstistä