Syvällä sydämen alla,
kannan sinua,
en itke ääneen,
etten tappaisi iloa ihmisten silmistä
tai sammuttaisi aurinkoa
kaamoksen keskeltä,
runoilen peiton alla,
piilossa
jopa itseltäni
salassa,
heikkouttani häveten ristin epäilevät käteni,
ja toivon että sinun on hyvä olla
minä jatkan matkaa,
askelteni kaiku
kantaa
sinut luoksesi,
kun aika on valmis,
päästämään
irti
minusta.
- Maarit Virtanen