Puhkaistu taivas sataa untuvaa ohuille oksille, hiljaisuudella on kädet täynnä kyyneliä.
Lokakuussa isä lensi tähtisateeseen,
Marraskuussa matkasi lapsi papan luo ikuisuuden ihmeisiin.
Sinä sanot syksyn mustaa kauniiksi,
minä kutsun tätä ikäväksi.
Se erottaa meidät toisistamme.
Anna minun sytyttää kynttilät kotiini,
pyhittää hetki muistoille, jossa tuoksuu nurmi ja helisee lasten nauru.
Anna minun piirtää illuusio
ikuisesta onnesta ikkunalautaan.
Vain hetki, heidän kanssaan samassa kuvassa.
Antaa minulle syyn uskoa jumalaan ja menolippuun taivaaseen.
Vain hetki, eikä siitä enempää
- Maarit Virtanen