Kaikki jatkuu,
herään aamulla keittämään kahvit,
avaan ja suljen työpaikan oven.
Hymyilen, itken, hengitän,
olen hetkittäin
onnellinen.
Vajoan sunnuntaisin muistoihini,
painan ne syliini,
niin kuin sinutkin,
eilen.
Kaikki jatkuu, kunnes on minun aikani
päätellä elämän silmukat,
ja antaa viimeiset suukot.
Mutta ei minulla ole kiire lähteä,
sillä arjen kauneuden keskellä
sinä olet läsnä
näyttämässä tietä,
miten rakkaus,
kantaa,
kaiken yli.
- Maarit Virtanen