Syksy on kevättä
minulle,
jokainen päivä maailman alku,
varjoton valo,
kun kuulumme yhteen.
Lähtevien lintujen lupaus paluusta
rauhoittaa eron hetkellä
itkevän sydämeni.
Ja kätesi hipaisu hiuksillani.
Vaikka tuulet ovat joskus kovia,
ei suljeta ovia,
ei kaadeta suojaavaa pihapuuta,
ei anneta pilvien peittää kuuta,
ei käännetä toisillemme selkää.
Silloin en elämän myrskyjä pelkää,
silloin voimaa ja iloa riittää,
voin tuultenkin tultua kiittää.
(Pia Perkiö - Kun ilo läikkyy 2009)