Eilispäivän puutarhaan
jää varhaisinkin muisto.
Kuljen tuttuun maisemaan.
On villiintynyt puisto.
Muistan lämmön, rakkauden
kun kotipihaan palaan.
Kallioita hyväilen
ja joka puuta halaan.
Eilispäivän puutarhaan
käyn rakkaideni luokse.
Kuulen naurun uudestaan.
Ei aika karkuun juokse.
Vielä hetken jatkaisin!
Soi laulu oksistoissa.
Viimein palaan takaisin.
- He ovat kaikki poissa.
(Anna-Mari Kaskinen)